Hifimaailma-artikkelit 28.02.2014 / 7

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit hifiharrastaja: Mikko Kangasvuori Julkaistu: Hifimaailma 2/2014
hifiharrastaja Mikko Kangasvuori Teksti ja kuvat: Jussi Arvio Estradi vapaa. ?Modernin vetonupin hytin akustiikka ei ole aivan kauhea, joten ajon aikana olen todellinen radion suurkuluttaja?. Ohjelmatarjonnassa painopiste on laadussa, ei taustamölinässä. ?Kahvia?? ?Kiitos mielelläni?, vastaan. Hellasäröä ei ole, ja niinpä suurehko olohuone mahdollistaa niin elokuvaelämykset kuin laatuäänenkin, toki molemmat omina järjestelminä. Tiedustelen harrastuksen painopisteitä ja luonnetta. Käy hyvin nopeasti selväksi, että myös työaika hyödynnetään järkevästi. Pöydässä ei vallitse 28 hiljaisuus vaan leppoisa puheensorina, joka virtaa aina 1960-luvulle saakka. Koska. Vaikka työ ajattaa miestä viikossa huimat 4500 kilometriä pitkin maita ja mantuja, on kotona vastapainoksi hulppeat mahdollisuudet harrastaa musiikin kuuntelua. Syksyn väreihin pukeutunut luonto ja auringon talvea kohti kylmenevä keila saavat hymyn kasvoille. Ojennan perinteiset tuliaiset, kahvipaketin ja pikkusuolaiset ja suomalaiseen tapaan koen häpeää siitä, että tunkeudun toisen arkeen. Nyt kuitenkin takaisin perjantai-iltapäivään ja sen antiin. Raskaan työn vastapaino Työkseen raskasta rekkaa kuljettava Mikko on onnellisessa asemassa. Näillä kohdin viihtyisi pidempäänkin. Turinoita ja sattumia On syksyinen perjantai, kun ajelen kohti Oripään piskuista kuntaa. Pöydän ääressä istuu tässä vaiheessa kolmen miehen seurue. Aiheet vaeltavat laidasta laitaan, mutta sivuavat kaiken aikaa sekä hifiä että musiikkia. Tämä päivä on omituisten ja onnekkaiden sattumien lopputulos, joista joskus kenties kuullaan lisää. Vaikka ajomatka ei ollut pitkä tai rasittava, on se aika päivästä, jolloin elimistö ilmaisee kofeiinitarpeensa. Kahvipaahdon tuoksuisessa hetkessä kaivan esiin paperivihkoni ja kynän, ihan varmuuden vuoksi. Vielä mitä, lupsakka isäntä ottaa taakan käsistäni ja johdattelee pienen ja viehättävän omakotitalon keittiöön. Ylen Ykkönen ja muut laatukanavat tekevät pitkistä siirtymistä helpompia. Isännän ja itseni lisäksi tuo kolmas on hifimaailman elävä legenda Jarmo Ohvo. Vai johtuuko hymy kenties siitä, että hetken kuluttua saan kuulla erityislaatuista musiikkilaitteistoa hyvässä seurassa? PERILLÄ vierasta tervehtii Mikko Kangasvuori, illan isäntä
Rakenteen hienous on kuitenkin pinnan alla, jossa jo pajalla tiukoin toleranssein säädetyt magneettivuot mahdollistavat 1/3 pinta-alasta diskantille, kun taas suurempi pinta loihtii muun taajuusalueen. Lisääntyneen tehon tuomaa lämpökuormaa hillitään sisäisillä, lämpöohjatuilla flekteillä. Referenssejä etsitään elävästä musiikista. Ei ainakaan lämmitystä varten. 1 2 Linjatason etuvahvistin on malliltaan Illusion Line, 1990-luvulla synnytetty, kaukokäskettävä täysputkipeli. Kuudentoista putken, kaksoismonorakenteen ja täydellisen rasiasovituksen kanssa ollaan heittämällä superraskaassa sarjassa kansainvälisenkin mittapuun mukaan. Viimeksi mainittuun palataan varmasti myöhemmin, vaikka vesi varmasti herahtikin jo useamman lukijan kielelle. 1 Ohvon tuore putki-RIAA aiheutti akuutin tarpeen tarrata kahvoista. 2 Toisen kanavan OTL ja 300 wattia vääntövoimaa. 29. Miehen mittaiset ja vähän miestä leveämmät paneelit tervehtivät tulijaa ensimmäiseksi. Tämän on Jarmo itse käynyt valmistajalla varmistamassa, kun hän suunnitteli Illusion-tuotemerkillä mytäviä vahvistimia. Kyseiset yksilöt ovat olleet alun perin erään alan tunnetun kotimaisen vaikuttajan omistuksessa ja siirtyneet sieltä Mikolle. Kaiuttimien rakenne on periaatteessa magnetostaattinen yksitie. Livemäisyys ja tarkka tilantoisto ovat tärkeässä asemassa?, kertoo isäntä omista mieltymyksistään. Lisäksi vahvistimet on korotettu lattiasta pienillä telineillä, joiden ansiosta ilman läpivirtaus tehostuu entisestään. Syykin selviää nopeasti. Noin 40-neliöisen olohuoneen ovelta tultaessa oikealla puolella on järjestelmä, joka ei jätä kylmäksi ? monessakin mielessä. Perinteinen passiivisuodin puuttuu siten kokonaan signaalitieltä, ja lopputulos on hyvin lähellä ideaalia linjasäteilijää. Kaiutinkuorma on toteutuksesta johtuen melko helppo ja tasainen, eikä koko taajuuskaistalla esiintyvä 2,6 ohmin matala impedanssi aiheuta sopivalla sovituksella mitään ongelmia. Moottoroidun askelvaimentimen voimakkuussäätimessä hohkaa oranssi led, joka osoittaa säätimen asennon. Kaukosäädin on sekin oma lukunsa. Kiitos siitä kuuluu osittain hyvälle ystävälle Risto Hytöselle, joka toimii Kansallisoopperan näyttämömestarina.? Putkia ja paneelikaiuttimia Siirrymme kahvin nautittuamme kuunteluhuoneeseen, jonne meidät johdattelee Mikon sijaan Jarmo Ohvo. Kapeakasvoinen, etukahvoin varustettu laite muistuttaa Illusion DAC 2 -muunninta, mutta on sitä selvästi suurempi. ?Erityisesti oopperassa tulee vierailtua melko säännöllisesti. Siksi onkin helppo ymmärtää vastaus, kun kysyn, miten kuuntelu jakautuu eri äänilähteiden välillä: ?80 % vinyyli, 20 % cd ja 120 % radio?. Jarmon 1990-luvun alussa maahantuomat Yankee FPR 72 mk2 -dipolit ovat harvinainen näky maailmalla ja sitäkin harvinaisempi Suomessa. Tässä vaiheessa voidaan paljastaa, että Mikon hyllyssä, kauniisti linjaetusen vieressä poseeraa uunituoreen riaa-korjaimen esituotantoversio. Päätevahvistimet ovat alkuperäisistä 100 watin Illusion OTL -päätteistä 300-wattisiksi päivitetyt versiot. Julmat 6C33EB-pääteputket kansoittavat kookkaiden vahvistimien päälliset sotilaallisessa linjassa kuin joukko terrakottasotureita. Tuotannolliset seikat, kapellimestarin tuoma ote ja huippusuorituksiin yltävä orkesteri ansaitsevat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. ?Musiikin täytyy toimia kokonaisuutena ja tarjota elämyksiä. Suunnittelija itse olisi tuskin kuitenkaan tullut paikalle ilman tuoreempaa syytä. Suurin teollisuuspainikkein ja metallirunkoisena se muistuttaa vanhempia Mark Levinsonin vastaavia. Kaikkiruokaisuus on tärkeää, mutta eniten soittoaikaa saavat klassinen musiikki ja blues. Vasta kotioloissa on Mikon mukaan mahdollisuus keskittyä musiikin hienompiin nyansseihin. Niinpä ei ole yllätys, että Oripäässä on Ohvon tuotantoa laajemminkin. hifiharrastaja tie vie monesti myös länsinaapuriimme Ruotsiin, on sekin puoli kanavatarjonnasta tuttua. Jo tuolloin Jarmo ymmärsi, että käyttöliittymän täytyy olla selkeä, mekaanisesti luotettava ja olla muutenkin tuotteen imagon kanssa linjassa. Muuta kotimaista varustusta löytyy niin ikään Ohvon Jovox-väli- ja kaiutinkaapeleina ja Illusion-virtasuodattimina, joita majailee lattialla useampiakin. Illan aikana kävi selväksi, miksi kuuntelutilaan on asennettu ilmalämpöpumppu
Missä olenkaan kuullut vastaavaa avaruutta samasta esityksestä. Ääni ulottuu kauas kaiutinlinjan taakse. Ja kun sanon viritetty, todella tarkoitan sitä. Ohvon riaa mahdollistaa vain yhden oton. Huomaa 2-kanavasetin veikeä kuuntelutuoli kuvassa oikealla. 30 Mikko Kangasvuori Viritetty viihdekeskus Ensimmäiset musiikkinäytteet nautitaan kuitenkin cd:ltä. Suuret kaiuttimet heräävät eloon, ja huone täyttyy Ladysmith Black Mambazon voimasta. Ääni on suuri ja lempeä, jäsentynyt ja helppo. Ääni on silkinpehmeä ja syvä, vaivaton ja ennen kaikkea häiriötön. Jo tilausvaiheessa laite näet optimoidaan valmistajansa toimesta asiakkaan toivomalle rasialle, vaikka toki arvoja voidaan myöhemminkin muuttaa sisäisistä dip-kytkimistä. Jos tila ei aukea niin leveys-, syvyys- kuin korkeussuunnissa, ei vika ole äänitteessä. Muutaman muun diginäytteen jälkeen pääsemme itse asiaan. Oma osansa on toki Jarmon riaa-korjaimella ja Mikon reippaankokoisella kuunteluhuoneella. Ratkaisu on täysin tietoinen, eräänlainen kannanotto. Tavoite on vaatimattomasti täydellinen asiakastyytyväisyys ja halu osoittaa, että yhä edelleen lp-levyiltä löytyy se paras lopputulos, kunhan äänilähde on riittävän hyvä sen sieltä kaivamaan.. Tunnustan pienen kateuden piston pinoa katsoessani. Tuokiota myöhemmin saan todeta omin korvin, kuinka vinyylimestari Rae Santun tappiinsa virittämä Oracle Delphi mkIV, dempattu SME 5 -varsi ja Benzin ?sininen. Jarmo kaivaa alumiinisalkusta ovela hymy kasvoillaan pinon minttukuntoisia merkkivinyylejä. Joukossa on Opus 3:sta, Sheffield Labin suorakaiverruksia ja muuta namia alkuperäispainoksina. (Die Fledermaus, DG, Carlos Kleiber) jäsentyy asiallisesti ja paljastaa suuren paneelikaiuttimen charmin akustisen ympäristön luojana. Kokonaisuus on kuitenkin kuin nauttisi herkkupaloja alkuruokapöydästä. Myös hifipiireistä tuttu Straussin ?Lepakko-ooppera. Kaiuttimilla on totisesti tilaa hengittää, sillä etuseinään on arvioni mukaan useampi metri, taakse vieläkin enemmän. Ei jää epäselväksi, mille äänilähteelle Mikon setti on viritetty. Dynamiikkaakin löytyy tyydyttävästi, mutta painopiste on muualla. Kuunteluväsymystä vältetään viimeiseen saakka. Stevie Ray Vaughan tarjoilee blues-konserttia suurella sielulla mutta hieman totuttua seesteisemmin. Toisaalta cd:n pohjakohina lähes katoaa Illusionin ja Yankeen käsittelyssä. Hopeisia työkseen raksuttava Esotericin DV50moninormisoitin pyöräyttää tuttuja, mukaan tarttuneita näytteitä. Aivan niin, eräässä hämeenlinnalaisessa kuunteluhuoneessa vain hetki sitten. hifiharrastaja Kuvakulttuurin kehto, ääntä unohtamatta. Myös jo hopeakiekkona kuultu Stevie Ray löytyy mustana muovina. Levy on muuten pakollinen hankinta kaikille hifismin puremille. pelaavat yhteen. Monikanava maistuu elokuvilla
Hollywoodin kertakäyttöviihteelle ei juurikaan ole Oripään kotiteatterissa sijaa. Hyvä sisältö edellyttää myös asiallisia välineitä. Siten ei tule suurena yllätyksenä, että myös kotiteatteriin on kohdennettu pääomia. Kuulo, naapuri tai kauniimpi osapuoli . Otoksessa tiivistyy hyvin tuon ajan henki. Yhteiskunnallista, kantaa ottavaa, älykästä ja epäkohtia esiin nostavaa. Iloisella 1960-luvulla kaikki kuuntelivat musiikkia. ?Nuorena poikana olin poikakuorossa ja soittelin vähän kitaraa itsekin ja niin edelleen. Siitä sain konkreettisen esimerkin. AR:n levysoitin, Pioneerin vahvistin ?köyhän miehen Marantzina?, Gradientin 2.1-kaiuttimet, Toshiban nauhuri ja niin edelleen. Takakanavien roolia hoitelevat Kefin söpöt pienet ovaalit. Vaan riittäisikö herralla paukut myös tuoreeseen diginäkemykseen, noin niin kuin periaatteen vuoksi. Taatusti lähtee, jos on tarvetta. hifiharrastaja Musiikin ehdoilla saumattomasti Musiikin lomassa jutustelemme isännän harrastushistoriasta. Tänään hyvä-ääninen laite on sitä huomennakin. Jopa niin hyvä, että sen variaatioita on käytetty myös 1 2 muun muassa Wilson Audion tähtitieteellisen kalliissa kaiuttimissa. Kapellimestarina huseeraa Harman Kardonin puhdaslinjainen järkäle. No, aika näyttää, mitä putkispesialistin pajalta putkahtaa, jos vinoa hymyä ja hiljaisuutta osaan oikein tulkita. 31. Turhia päivityksiä ei settiin tehdä. En edes tohdi kysyä, mitä mieltä Mikko on monia harrastajia piinaavasta Audiophilia Nervosasta eli uusiutumisen (tai enemmänkin uusimisen) tarpeesta. Kuin aavistaen kysymättömän kysymykseni, tokaisee Mikko: ?No jaa, kaiuttimet voisi toki vaihtaa tilaisuuden tullen?. Tilaisuus on ollut omiaan allekirjoittamaan erään lauseen, jota olen käyttänyt jossakin laitearviossani. Sen sijaan se katselee hyllyn päältä vieraita ja vahvistaa, että tässä talossa mennään musiikintoiston ehdoin. Kaikesta paistaa läpi, että musiikki määrää suunnan. Silloisen asuinkaupungin paikallislehden kuvaaja oli tuolloin pyytänyt miestä ja pyörää poseeraamaan. Sen käänteinen diskanttikalotti on kokemusteni valossa hyvälaatuinen. Ilmenee, että monien konsertti- ja oopperavideoiden lisäksi Mikko omistaa muun muassa Pedro Almodóvarin elokuvatuotannon. Kun uutta hankitaan, tulee sen istua olemassa olevaan kokonaisuuteen saumattomasti. Tuota ei taida valitettavasti Blu-rayna saada.? 1 Linjaetuvahvistin ja RIAA. Kun tuo vinyyliprojekti nousee ensin jaloilleen. Useimmalle vain illuusiota, mutta onnelliselle omistajalleen realismia 2 Vetreä Teac -vahus, nyt jo eläkkeellä. Pitkäjänteistä kehitystä Illan jo pimetessä kiitän ja suuntaan auton kohti Lietoa. Matalat taajuudet syötetään valtavalle SVS:n sylinterisubbarille, jonka reservejä voin vain arvailla. tilanteesta riippuen. Suuren tv:n edessä majaileva keskikaiutin on sekin Focalin mallistosta. Se ei ole aktiivikäytössä, vaikka kuntonsa puolesta voisi hyvin ollakin. Se oli erilaista kuin nykyään, se ikään kuin kuului ajan henkeen?, Mikko kertoo ja kohdistaa katseensa sivuseinän suureen mustavalkokuvaan. Tällä kerralla sinänsä hieno paketti saa kuitenkin olla rauhassa. Kysyn vielä, onko musiikki-dvd-puolella jokin erityinen suosikki. Mikon tapauksessa varmasti vielä ylihuomennakin. Vanha kettu, Jarmo Ohvo, ei myöskään hylkää pitkäaikaisia asiakkaitaan. On helppo kuvitella taustalla soivan Steppenwolf ja Born to be wild. Pyynnöstä saan joitakin menneiden harrastusvuosien tuotemerkkejä paperille. Ajomatka tuntuu lyhyemmältä kuin onkaan, sillä summailen mielessäni päivän antia. ?Claptonin Crossroads, ehdottomasti. Siinä nuorimies istuu moottoripyörän selässä ilman kypärää, tukka hulmuten, tyttö takana. Ennen kuin ehdin väliin, tulee jo vastauskin: ?Suurempiin Yankee-malleihin?? Taidetta teatterista Keskustelemme musiikin lisäksi esittävistä taiteista laveamminkin. Sitten myöhemmässä vaiheessa muun muassa Acoustat 3+3 -elektrostaatit, joita Mikko muistelee edelleen lämmöllä. Joitakin listaan kirjattuja löytyy kuulemma vielä varastoituna. Vaikka kaksikanavaäänen lumoissa en juurikaan pane merkille tarkkoja malleja, jotakin onnistun bongaamaan. Suurehko Focal-parivaljakko vastaa pääkanavien äänistä. Historiansa tuntevasta ja sitä arvostavasta isännästä kielii myös hienokuntoinen Teacin X2000Mkelanauhuri